Aktiivimallin asenneongelma

Keskustelu aktiivimallista käy kuumana. Jo yli satatuhatta kansalaista on allekirjoittanut kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan aktiivimallin kumoamista. Aktiivimallissa työttömyysturva alenee 4,65 prosenttia jos aktiivisuuden kriteerit eivät täyty 3 kuukauden tarkastelujakson aikana. Työttömyys on vaikea yhteiskunnallinen ongelma, joka hallituksen mukaan on ratkaistavissa rankaisemalla. Rankaisumallissa ei ymmärretä sitä, että työttömällä on erittäin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa työllistymiseen, josta päättää työnantaja. Esimerkiksi pitkien etäisyyksien Lapissa työttömän on lähes mahdotonta saavuttaa lain edellyttämää aktiivisuutta. Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen taas peräänkuuluttaa työttömien muuttamista työn perässä, sillä hyvinvointirevohkaan ei kuulemma ole varaa. Kaikki me tiedetään, ettei asuntovelallisen ja perheellisen työttömän ole niin yksinkertaista alkaa pakkaamaan kamoja epävarman työn perässä. Työ, kun nykyisin on kaikkea muuta kuin varmaa. Työllistämistä edistäviin ”aktiivisuuden kriteerit” täyttäviin palveluihin osallistuminenkaan ei ole työttömän itsensä päätettävissä, vaan viranomaisten vastuulla. Te-toimistojen aliresursointi ja palvelujen rajallisuus ei auta rankaisumallista kärsivää työtöntä.

Erilaiset elämäntilanteet ja avoimien työmarkkinoiden raaka kilpailu työvoimasta ei ole mitenkään herkullinen tilanne.  Lahdessa on tälläkin hetkellä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus voimassa, joka rajaa työttömän lapselta päivähoidon 20 tuntiin viikossa. Kuinka mahdollista työttömän on täyttää aktiivisuuden kriteerit, kun lasten päivähoito-oikeutta on rajattu?  Tekstarilla töihin kutsuttavien työt eivät jousta, vaan työkeikan saa nopein. Tarhaikäisen lapsen vanhempien nopeutta vastaanottaa työkeikkoja päivähoito-oikeuden rajaus heikentää ja pahimmassa tapauksessa estää kokonaan. Ja samanaikaisesti yhteiskunta edellyttää aktiivisuutta. Aktiivimalli ajaa lapsiperheet puun ja kuoren väliin. Epävarman työn ja työttömyyden välimaastossa seilaaminen luo turvattomuutta ja pahimmassa tapauksessa kriisiyttää perhe-elämän.

Työnantajan markkinoilla työvoimaa on runsaasti saatavilla ja yhtä avointa työpaikkaa hakee kokonainen työttömien armeija. Korkeakoulutettujen työttömyys on ongelma ja jopa matalapalkka-aloille, kuten kauppa ja ravintola-alalle työvoimaa on runsaasti saatavilla. Suurissa kaupungeissa yhtä vakituista, osa-aikaista kaupan kassan työtä voi hakea 200 työpaikan tarvitsijaa. Kauppias valitsee työntekijän, johon työtön voi vain vaikuttaa työhakemuksen jättämisellä. Vaikka työtön olisi kuinka aktiivinen, mutta aktiivisuuden tulokset eivät tuota tulosta, hän saa rangaistuksen työttömyysturvan leikkauksella. Rehellisen  suomalaisen oikeustajua loukkaa erityisen paljon tämänkaltainen sosiaaliturvan mekanismi, missä poljetaan työttömän itsetunto maahan. Myös SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on saanut kansalaisilta palautetta, missä hallituksen politiikka tuntuu siltä, että työttömät halutaan laittaa polvilleen ja antaa heille niskalaukaus. Rinteen esiin nostama ilmaus aiheutti paheksuntaa ja sitä pidettiin rimanalituksena. Herää kysymys siitä, miksi jotkut tahot loukkaantuvat syvästi, jos suomalaisen oikeustajua syvästi loukkaavasta aktiivimallista saa puhua vain tietyin sanankääntein?

Aktiivimalli tulee vahvistamaan uusia jakoja ”kunnon työttömien” ja ”kelvottomien työttömien” välille. Pitkäaikaistyöttömien tilanteet vaikeutuvat aktiivimallin seurauksena, sillä jo ennen aktiivimallia työllistyminen on ollut haastavaa.

Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemen mukaan aktiivimallin takana on arvokas tarkoitus (Kauppalehti, 5.1.2018) Ahosniemi arvioi kauppalehdessä aktiivimallin purkavan kannustinloukkuja ja purevan rakenteelliseen työttömyyteen. Ahosniemen ajatuksen taustalla lienee mielikuva laiskoista työttömistä, jotka ovat ottaneet yhteiskunnalta ilmaiseksi antamatta mitään takaisin. Näinhän ei ole, eikä yhteiskunnallista työttömyysongelmaa voida langettaa työttömän syyksi rankaisumekanismilla. Ahosniemi pitää aktiivimallin seurauksena tullutta arvokeskustelua erittäin tervetulleena.

Myös STTK:n pääekonomisti, entinen vasemmistopoliitikko Ralf Sund kannattaa aktiivimallia. Sundin mukaan aktiivimalli ”virkistää” työtöntä työnhakuun. Sundin katsoo lukuisten tutkimusten osoittaneen taloudellisten kannustimien toimivan työnhaussa. Herää kysymys siitä, missä ovat ne taloudelliset kannustimet tässä rankaisumallissa? Onneksi sentään Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo myönsi aktiivimallin olevan hätäinen ja keskeneräinen. Hiilamo totesi (ESS 5.1.2018) aktiivimallista:  ” Aktiivimallissa todistustaakka on käännetty. Työttömän on todistettava, ettei ole pinnari, jos haluaa välttää ”rangaistuksen”. Kuten on moneen kertaa jo todettu, ihmisillä on elämäntilanteen ja asuinpaikan mukaan lisäksi hyvin erilaiset mahdollisuudet osoittaa vaadittua aktiivisuutta.”

Sosiaaliturvan kriisistä voidaan olla samaa mieltä ja sen ratkaisusta poliittinen vääntö jatkukoon niin kauan, kunnes oikeudenmukaisuus ja kohtuus toteutuvat. Myös arvokeskustelua ja sosiaalista omaatuntoa tarvitaan.